Mistä villivihanneksia kannattaa kerätä ja milloin?
Villivihanneksia kannattaa kerätä puhtailta paikoilta. Oma vihannesmaa tai kukkapenkki on aivan ihana villivihannesapaja, jos se viljellään myrkyttömästi.
Pidän rehevistä niityistä ja lehtometsien reunoilta, sieltä löytää vaikka mitä.
Mistä villiyrttikeräilyharrastus kannattaisi aloittaa, kun ei ole vielä tietoa tai kokemusta?
Kannattaa aloittaa niistä helpoimmista, ja runsaimmista. Nokkoset, vuohenputket, ohdakkeet (ja takiaiset). Sitten on hyvä liittyä muiden seuraan, lähteä jonkun kokeneemman kanssa keruuretkelle, oppia tunnistamaan kasveja ja samalla oikea keruutekniikkakin.
Maitohorsmia kedolla
Mitä muita nitraatin kerääjiä kuin nokkonen löytyy villiyrteistä?
Nitraatteja keräävät myös mm. savikka. Nykyään ollaan kuitenkin sitä mieltä, että kasviperäiset nitraatit ovat hyödyksi, eivät haitaksi. Saattaa olla, että WHO muuttaa kantaansa asiaan muutaman vuosikymmenen sisällä; isojen järjestöjen on vaikeaa muuttaa kurssia ihan yhtäkkiä.
Kuinka paljon villiyrtit imevät ilmansaasteita?
Sitä on vähän tutkittu. Tietääkseni ilmansaasteita on enemmän juurissa ja puisevissa osissa. Itse huuhtelen yleensä kaikki villivihannekset lavuaarillisessa kylmää vettä. Samalla tempulla pääsee sitten eroon monijalkaisista pikku kulkijoista.
Saako nokkosten siemeniä syödä?
Nokkosen siemenet ovat nokkosen tapaan täysin myrkyttömiä; eivät siis ole haitaksi.
Nokkonen
Mitkä ovat sellaisia paikkoja mistä ei kannata kerätä villiyrttejä?
Navetat, hevoshaat ja laitumet eivät käy, vaikka siellä olisi tosi vehreät villivihannekset, sillä siellä on myös ulostebakteereja.
Teiden varsia vältetään: pölyetäisyys pieniltä teiltä, sata metriä moottoritieltä.
Peltojen lähellä ei kerätä, ellei ne ovat luomuviljelyksessä. Niihin ruiskutetaan meilläkin aika paljon torjunta-aineita.
Teollisuusalueet kannattaa niinikään välttää.
Jos tiedät alueen olevan entinen kaatopaikka on myös syytä kerätä varoen tai jättää keräämättä.
Miten erotan villivihanneksista myrkylliset?
Tähän tarvitset joko tosi hyvän oppaan kuvineen kaikkineen tai henkilökohtaisen opastuksen.
Voiko joissain lajeissa olla enemmän raskasmetalleja tai myrkkyjä?
Voi, mutta vain siellä, missä raskasmetalleja ja myrkkyjä löytyy maaperästä.
Olen kuullut, että Suomenkin sienissä ja marjoissa on vielä radioaktiivisuutta Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jäljiltä. Onko sama tilanne myös villivihanneksissa, ja miten paljon missäkin osassa maata?
Villivihanneksissa ei tietääkseni ole samalla lailla cesiumia.
Ovatko jotkin ihmisille sopivat villiyrtit lemmikeille haitallisia?
Kyllä vain, eri eläimillä on eri metaboliikka. Kissat ovat puhtaita lihansyöjiä, niille ei pidä tarjota kasviksia ruoaksi.
Tuoretta ja kuivattua maitohorsmaa
Millä tavalla villivihanneksia paras käsitellä, kuivattamalla vai miten?
Itse kuivatan aika paljon viherjauheeksi. Sitten käytän heti, tai ryöppään, hienonnan ja pakastan. Tapoja on monia.
Mitkä ovat parhaat lajikkeet villiyrttisuolaan?
Olen käyttänyt nokkosta, maitohorsmaa ja ajuruohoja. Maitohorsmaa siksi, koska sitä on helppo kerätä suurina määrinä.
Mitä kaikkea voikukasta voi valmistaa?
Lehdistä lähinnä salaattia, voi käyttää viherjauheessakin, jos karvas maku miellyttää.
Kukista esimerkiksi munakkaita tai siirappia (joka muuttuu vegaanihunajaksi noin vuoden sisällä).
Juuria voi vaikka paistaa voissa, jos karvas maku miellyttää.
Nupuista saa tehtyä villikapriksia.
Voikukka
Mistä kotipihan kasveista voi hauduttaa teetä tuoreena tai kuivattuna ja mitä voi kuivattaa talven varalle teeksi tai mausteeksi?
Luonnonkasveista käyvät mm. maitohorsma, nokkonen, maahumala, kumina,
siankärsämö, mesiangervo, ajuruohot, niittyhumala... Maku kertoo, onko kasvi mauste vai ei.
Nokkosta varmaan osaa jo usea käyttää, mutta jotain yhtä helposti tunnistettavaa toista kasvia olisi mukava oppia myös kuluttamaan ihan arjessa. Mikä olisi tällainen kasvi?
Takiainen on minusta helppo. Se, jonka kukkapallot takertuvat toisiinsa ja vaatteisiin. Sen nuoret lehtiruodit ovat erinomaista villivihannesta, suolavedessä keitettyinä. Lehtiruusukkeen alta kaivettu juuri on herkkua. Ja toisen vuoden kukkavarret ovat kuorittuina myös hyvänmakuisia, ennen kuin alkavat kasvaa kunnolla pituutta.
Takiainen
