Mitä hiivat ovat?

Hiivat ovat yksisoluisia mikro-organismeja, jotka kykenevät hämmästyttävän
monimuotoiseen biologiseen toimintaan. Jokainen yksittäinen solu toimii täysin
itsenäisesti. Siksi hiivasolun on myös kyettävä ottamaan ja työstämään ravinteita,
jotta se saisi riittävästi energiaa elintärkeisiin toimintoihinsa.

Hiivasolun ja ihmissolun välillä on monia kiinnostavia samankaltaisuuksia. Niiden
aineenvaihduntaprosessi muistuttaa paljon toisiaan, ja itse asiassa kolmannes
niiden geeneistä onkin identtisiä. Tästä syystä hiivasolut ovat erityisen
kiehtovia ja käyttökelpoisia tieteellisessä perustutkimuksessa.

Hiivasolut ovat muodoltaan pyöreitä tai soikeita ja vaihtelevat kooltaan. Hiivat
kuuluvat sieniin ja luonnossa niitä esiintyy runsaasti erilaisina nk. villihiivoina.
Niitä on esimerkiksi hedelmissä, vihanneksissa, kukissa, viljoissa ja ilmassa
mutta myös ihmisen iholla ja sisäelimissä.

Joillakin hiivoilla on hyödyllisiä ominaisuuksia kuten leivinhiivalla. Toisilla
taas on kielteisiä, patogeenisia ominaisuuksia. Esimerkiksi Candida albicans -hiivan aiheuttama hiivatulehdus on yleinen vaiva. Toisaalta varsinkin elintarviketeollisuudessa hyödynnetään monia luonnollisia prosesseja, jotka eivät olisi ylipäätään mahdollisia ilman hiivaa. On hämmästyttävää havaita, kuinka monikäyttöisiä nämä mikrobisen pienet voimanpesät ovat!

Hiivaa on käytetty ruoanvalmistuksessa jo ihmiskunnan varhaisimmista ajoista
ilman että tarkalleen ymmärrettiin, miten nämä yksisoluiset pieneliöt toimivat.
"Nestemäinen leipä", alkukantainen oluen muoto, oli tärkeä peruselintarvike
monissa varhaisissa kulttuureissa. Useat lääkärit ja muut parantajat, esimerkiksi Paracelsus ja Hildegard Bingeniläinen, arvostivat panimoita
"apteekeista arvokkaimpina".

Hiivat kyettiin havaitsemaan vasta 1600-luvulla mikroskoopin keksimisen
jälkeen. Kuitenkin vasta 1870 ranskalainen kemisti ja mikrobiologi Louis Pasteur
selvitti ensimmäisenä hiivojen ja käymisilmiön yhteyden. 

Ilman hiivojen monia hyödyllisiä ominaisuuksia ruokavaliomme olisi huomattavasti
yksipuolisempi ja köyhempi. Hiivan ansiosta rypäleet käyvät viiniksi ja omenat siideriksi. Hiivan avulla taikina kohoaa ja olut valmistuu. Viinin käydessä hiiva muuntaa rypäleiden luonnollisen sokerin alkoholiksi. Leivottaessa taas hiivan tuottama hiilidioksidi nostattaa taikinan. Ilman hiivaa emme voisi nauttia päivällisellä lasillisesta hyvää viiniä emmekä kuohkeista leivonnaisista kahvipöydässä.

Sopivissa oloissa jokaisesta hiivasolusta muodostuu uusi tytärsolu keskimäärin
puolen tunnin välein. Solu kuroutuu omaksi solukseen alkaen puolestaan
lisääntyä. Näin kahdessa viikossa yhdestä grammasta leivinhiivaa (grammassa
on melkein kymmenen miljardia hiivasolua) syntyy 50–60 tonnia uutta hiivaa! Sekä leivin- että viinihiivat kuuluvat Saccharomyces-hiivoihin.

Nykyään hiivalajeja on lähes 700. Tunnetuimpia ovat juomien ja ruokien valmistukseen tarkoitetut hiivat. Näitä ovat erilaiset oluthiivat, joista yleisimmin
käytettyjä ovat Saccharomyces cerevisiae ja Saccharomyces carlsbergensis.
Leivinhiivaa, joka myös on Saccharomyces cerevisiae -hiivaa, käytetään edelleen
yleisesti leivontaan monissa kotitalouksissa. Viinin valmistukseen sen
sijaan on tarjolla yli 100 erilaista viinihiivaa.

Tarkoin valittuja puhdashiivaviljelmiä käytetään viinin ja oluen valmistuksessa
tiettyjen, haluttujen ominaisuuksien aikaansaamiseksi; ne vaikuttavat esimerkiksi
viinin tai oluen makuun. Jotkut viininvalmistajat luottavat luontoon ja antavat rypäleensä käydä niiden omien, luonnosta peräisin olevien villihiivojen avulla. Myös joidenkin ravintolisien valmistuksessa käytetään viljeltyjä erikoishiivoja.

Plasmolysoidun yrttihiivan valmistuksessa käytetään Saccharomyces cerevisiae Meyen -hiivalajia. Yrttihiivan valmistuksessa hiivan ravintoliuokseen lisätään viitisenkymmentä tarkoin valittua yrttiä jotka hiivasolut. käyttävät ravinnokseen.

Sveitsiläisen Bio-Strath AG:n Strath-yrttihiivaplasmolysaatti on tällä menetelmällä valmistettu hyvin imeytyvä ravintolisä.

Lue lisää yrttihiivaplasmolysaatin valmistuksesta ja Strathista!