Takiaisesta (Arctium-lajeja) on perinteisesti käytetty juuret. Koska kasvi on kaksivuotinen, juuret kaivetaan ensimmäisenä syksynä. Näin jossakin mainittavan, että takiaisen juuria pitäisi kaivaa keväällä ennen kukintaa. Mutta kun olen itse kaivanut keväisiä juuria, olen joutunut karsimaan niistä yli kolmanneksen: karsitut juuret olivat sisällä onttoja, ja onttous oli mustan aineen reunustama (juurien pitäisi olla umpinaisia ja harmahtavan valkoisia).
Juurien kaivuu on hyvin työlästä. Takiaiset viihtyvät soraisessa maassa, ja juuret katkeavat helposti noin 15-20 cm syvyydessä.
Onneksi takiaisesta voi käyttää muitakin osia. Takiaisen kukkavarren valkoinen sisus on erinomaista syötävää raakana tai kypsennettynä. Valitettavasti sesonki kestää vain noin viikon. Katko kukkavarret maan tasalla ennen kuin ne ovat kohonneet lehtimassan yläpuolelle, tai ainakin ennen kuin ne ovat muodostaneet näkyviä kukkanuppuja. Jos myöhästyt tästä, kukkavarret ovat niin kovia ettei ihmisen purukalusto niihin pysty. (Jollei veitsi mene helposti kuoritun varren läpi tuoreena, se ei tule myöskään menemään monen tunnin keittämisen jälkeen.)
Takiaisen kukkavarsi nousee maasta suoraan ylöspäin, muodostaen nuppuja joista kehittyy kukkia ja myöhemmin siemeniä. Lehtivarsi lähtee joko maasta tai kukkavarresta ja loppuu lehtilapaan eli lehden litteään osaan. Leikkaa kukkavarsista lehdet ja kuori kukkavarsia niin, että sinulla on vain valkoista (pian ruskettuvaa) ainetta jäljellä.
Keitetyt takiaisen kukkavarret
5-6 takiaisen vartta, kuorittuina
vettä
suolaa (Herbamare on hyvä)
sitruunamehua
voita
Leikkaa kukkavarret sentin pätkiksi (varsisellerin tapaan: et todennäköisesti saanut ihan kaikkia varren kuituja poistetuksi kuorituista varsista) ja peitä vedellä. Lisää veteen suolaa ja keitä hiljaisella lämmöllä noin 15 minuuttia. Kaada vesi pois, lisää hieman sitruunamehua (se vie varsista lopun karvauden) ja tarjoile voin kera.
Älä heitä takiaisen kukkavarressa löytyviä lehtivarsia pois: nekin ovat syötäviä. Keskeltä katkaistuina ne ovat onttoja, käytä esimerkiksi pilleinä. Ne ovat miedon makuisia keitettyinä, ja sesonki on epätavallisen pitkä. Loppukesästä vanhat lehtivarret ovat tosin jo kovia ja puisevia.
Keitetyt takiaisen lehtivarret
10-15 takiaisen lehtivartta
vettä
suolaa (Herbamare on hyvä)
(sitruunamehua)
(voita)
Leikkaa lehtivarret sentin pätkiksi (ne ovat pituussuunnassa kuituisia) ja peitä vedellä. Lisää teelusikallinen suolaa per litra vettä ja anna kiehua hiljalleen noin 15-20 minuuttia. Maista. Jos varret ovat mielestäsi karvaan makuisia, lisää keitinveteen loraus sitruunamehua tai viinietikkaa ja anna tekeytyä noin 10 minuuttia. Kaada sen jälkeen vesi pois ja tarjoile voin kera, käytä erilaisissa vihannes- tai lihapadoissa tai pakasta talven varalle.
(Takiaisen keitettyjä kukkavarsia voisi myös pakastaa talven varalle, mutta minulla ei ole vielä ollut niin paljon kukkavarsia).
Näköislajeja
Takiainen ei ole ohdake. Ohdakkeissa on piikkejä, takiaisissa on raparperimaisia lehtiä ja kaikkeen tarttuvia kukkapalleroita.
Ohdakkeiden (Cirsium-lajeja ja muita ohdakkeita) kukkavarret ovat nuorina herkkua. Kuori ja napostele, mutta varo piikkejä! Nuorten ohdakkeiden juuret ovat rapeaa herkkua. Kaiva kasvimaalla ylös, pese ja napostele. Kompostille heitettynä juuret voivat jatkaa piikkistä elämää, syötynä eivät.
Raparperi (Rheum-lajeja) on nuorena takiaisen näköinen, mutta sen lehtivarret ovat umpinaisia. Raparperin lehtilavoilta puuttuu myös takiaisen karvaus. (Hiero takiaisen lehteä sormien välissä ja maista sormia: kitkerää!) Raparperin lehtivarsi on toki syötävä, itse lehti ei.
Leskenlehdellä (Tussilago farfara) ja ruttojuurella (Petasites-lajeja) on isohkoja lehtiä, mutta kummatkin kukkivat ennen lehtien saapumista, eikä niillä siis ole lehtimassan yläpuolelle kohoavia kukkavarsia. Leskenlehtien yläpinnassa on herkästi irtoavaa nukkaa ja reunoissa näkyy nälkäisen lesken hampaanjäljet. Ruttojuurien lehdet ovat täysikasvuisina sateenvarjon kokoisia. Kumpaakaan ei suositella käytettäväksi, sillä kummassakin on maksalle haitallisia pyrrolitsidiinialkaloideja.
Tunne poimimasi kasvit: lue yleiset villivihannesten keräysohjeet.
